Suomessa 1990-luvun alussa pelastettiin pankkeja, mutta tuhannet kotitaloudet ja pk-yritykset tuhoutuivat. Seurauksena olivat suurtyöttömyys, konkurssit, perheiden hajoamiset, sairastumiset ja jopa itsemurhat. Tuhannet rehelliset suomalaiset elävät valitettavasti vieläkin tuossa ahdingossa. Henkilökohtaisesti olin vastuussa 1990-luvun alun päätöksistä. Toista kertaa en halua tuhota ihmisiä ja yrityksiä pankkien ja nii-den omistajien pelastamiseksi. Siksi äänestin Kreikka-lainaa vastaan.

Eräissä muissa maissa kriisiin ajautuneet pankit otettiin valtion haltuun. Valtio huolehti niiden asiakkaista, mutta omistajat kärsivät. Kun kriisi oli ohi, valtio myi pankit yksityisille eikä kärsinyt edes tappioita. Ko-titaloudet ja yritykset työpaikkoineen säilyivät. Suomessa tehtiin toisin.

Nyt Kreikka on talouskriisissä. Jälleen ainoaksi ratkaisuksi väitetään pankkien pelastamista. Samalla asi-akkaat unohtuvat. EU-kollegojensa kanssa valtiovarainministeri Jyrki Katainen, kok, ajaa Kreikan kansal-le rajua talouskuuria. Palkkoja ja eläkkeitä leikataan, veroja kiristetään ja menoja karsitaan. Kreikan kan-santaloudelle tulee täyspysähdys. Työttömyys ja sosiaalimenot kasvavat. Ostovoima romahtaa. Verotulot hiipuvat. Investoinnit pysähtyvät. Harmaa talous uhkaa vain paisua kansan suuttumuksen seurauksena. Lakot ja levottomuudet pahentavat tilannetta. Poliittinenkin kriisi uhkaa.

On selvää, että Kreikan, kuten muidenkin hulvattomasti velaksi eläneiden EU-maiden, on pantava talou-tensa kuntoon, mutta valitulla mallilla, jota ministerimme pitivät ainoana mahdollisuutena, maa ajetaan katastrofiin. Tavallinen kansa kärsii kohtuuttomasti. Vain rikkaat pankkien omistajat kiittävät.

Kreikan tulee myydä valtion omaisuutta, mm. hotelleja. Monia menoja valtio voi ja sen pitää leikata ja eräitä veroja kiristää. Työtä tekevän kansan täysi lamaannuttaminen on kuitenkin virhe. Vain työ pelastaa maan talouden. Oikeudenmukaisuus on edellytys kansan tuen saamiselle.

Toisin kuin esimerkiksi elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen, kesk, väitti (Ksml 16.5.), Kreikalle olisi ollut vaihtoehto. Se olisi ollut hallittu velkasaneeraus, jossa rahoittajat olisivat kantaneet edes osan otta-mistaan riskeistä. Tätä ei haluttu edes selvittää, koska EU halusi suojella rahoittajia tappioilta ottamalla mittavat velat veronmaksajien vastuulle. Suomalaisille velkasaneeraustappiot olisivat olleet melko pienet. Yhtään merkittävää rahoittajaa ei olisi kaatunut, koska Kreikka on pieni kansantalous. Velkasaneerauksen dominovaikutuksia muihin vaikeuksissa oleviin maihin on liioiteltu. Kreikka olisi saneerauksen jälkeen noussut nopeasti.

Edessä on väistämättä Kreikan talouden pysähtymisen seurauksena maan ajautuminen lopulta selvitysti-laan. Tästä varoittavat yhä useammat riippumattomat asiantuntijat. Siitä Suomenkin veronmaksajat saavat lopulta laskun. EU:n ja Suomen hallituksen valitsema tie tarkoittaa sitä, että Kreikkaa rahoittaneet pankit pelastetaan, asiakkaita ei. Se on yhtä kohtuutonta kuin Suomessa oli 1990-luvun alussa.

Toimi Kankaanniemi
Kansanedustaja, kd

(Keskisuomalainen 20.5.2010)