Jokaisten valtiopäivien alussa helmikuussa eduskunta valitsee itselleen puhemiehen ja kaksi varapuhemiestä. Nämä tehtävät ovat arvostettuja ja myös haluttuja. Yleensä puhemiehistöön valitaan kokeneita parlamentaarikkoja. Puhemies on kirjoittamattoman säännön mukaan eri puolueesta kuin pääministeri. Normaalistihan pääministeri on suurimman eduskuntaryhmän omaavan puolueen puheenjohtaja ja puhemieheksi valitaan toiseksi suurimman eduskuntaryhmän esittämä edustaja. Varapuhemiehet edustavat suurinta ja kolmanneksi suurinta ryhmää.

Puhemies on eduskuntatyön suvereeni johtaja. Hänen tehtäviinsä kuuluu täysistuntojen johtamisen lisäksi paljon enemmän tai vähemmän julkisuudessa näkyviä muita tehtäviä ja kokouksia sekä edustamista. Hän myös valvoo lainsäädäntötyön perustuslainmukaisuutta.

Täysistuntoja puhemiehet johtavat kahden tunnin jaksoina. Kun muutamat edustajat pitävät paljon puheita ja venyttävät usein iltaisin istuntoja - joskus ehkä tarpeettomastikin - joutuvat puhemiehet valvomaan ja kuuntelemaan niitä. Se lienee puhemiesten ikävintä työtä. Näinä päivinä jälleen istunnot ovat venyneet pitkiksi. Tänään puhemiehille tulivat tutuiksi sekä vaalirahoituskuviot että hätäkeskukset. Näistä riitti puhetta tuntikausia. Innostuneilta puhemiehet eivät tuntuneet, mutta vapaa puheoikeus pakottaa kuuntelemaan.

Oman 23 eduskuntavuoteni aikana puhemiehinä on ollut hyvin erilaisia henkilöitä. Joiltakin työ on sujunut joustavasti, joiltakin vähemmän. Korkea koulutus ei takaa hyvää johtamistaitoa. Tasapuolisuudesta tai sen puutteesta puhemiehet saavat aina kritiikkiä. Kun lähes 200 edustajaa haluaa kyselytunnilla puheenvuoron, mutta vain noin 20 saa, syntyy napinaa. Mutta puhemies valitsee ja määrää. Pulinat pois!