Juhannus meni, mutta loma ei alkanut kuten normaalisti. Edessä on vielä kolme työpäivää. Pääasiana ydinvoima. Sen intohimoisimmat kannattajat Vanhasen ja Pekkarisen johdolla runnoivat aikataulun kireäksi. Haluavat kiusallisen asian pois käsistä mahdollisimman pian. Eduskunta taipui. Valtava kauaskantoinen paketti vietiin valiokunnissa läpi pikavauhtia. Torstaina äänestämme.

Sähköä tarvitaan. Sitä tarvitsevat kotitaloudet, julkinen sektori ja elinkeinoelämä. Kun hiililauhteesta ja Venäjän tuonnista halutaan ja on syytäkin päästä eroon, pitää uutta tuotantoa löytyä. Biopohjaiset tuottavat lämpöä ja jonkin verran myös sähköä. Mutta riittääkö se korvaamaan tarpeet? Siinä vaikea kysymys.

Päädyin siihen, että vaikka en pidä ydinvoimasta, hyväksyn yhden uuden luvan. Annan sen Fennovoimalle, joka tuo uuden kilpailijan markkinoille, rakentaa sen Pohjois-Suomeen ja joka tuottaa sähköä yli 60 paikalliselle sähköyhtiölle, joilla ei omaa tuotantoa ole tarpeeksi. Pienkuluttajatkin hyötyvät.

Sen sijaan pidän huonona ratkaisuna rakentaa Olkiluotoon neljäs suuri ydinvoimala. Pienellä saarella olisi sen jälkeen valtava keskittymä. Jos yksi laitos syystä tai toisesta aiheuttaisi kriisin, maamme sähköhuolto olisi lähes poikki. Tällaista keskittämistä en pidä viisaana. Hajautettu järjestelmä energiantuotannossa on muutoinkin tärkeää. Siis yksi lupa riittää. Tarkastellaan muutaman vuoden kuluttua uudelleen, miten uusiutuva etenee, tekniikka kehittyy ja sähköntarve toteutuu. Ei ole kiire.