Vanhat teollisuuspatruunat olivat usein hyväsydämisiä, sosiaalisia ja isänmaallisia herroja. He rakensivat omille paikkakunnilleen monenlaisia liikunta- ja muita palvelulaitoksia. Heitä kunnioitettiin ja muistellaan vieläkin lämmöllä.

Toisin on nyt. Monet ovat keränneet valtavat omaisuudet ja osakesalkut ja saavat mittavat osinko- ja muut tulot. Lieneekö yhtään paikkakuntaa, jossa nämä käyttäisivät varojaan yhteiseksi hyväksi? Korkeintaan vaalirahaa antavat niille, joilla on valta turvata heidän etu(oikeute)nsa.

Valtio velkaantuu hirvittävällä vauhdilla. Kunnat tekevät alijäämäisiä tilinpäätöksiä. Jos miljonäärit, jotka ovat yhteiskunnan päätösten vahvalla myötävaikutuksella saaneet suuret varallisuutensa ja tulonsa, omaisivat sosiaalista omaatuntoa ja aitoa isänmaallisuutta, he tekisivät kuten nuo entisajan patruunat. 

Surulliseksi tulee siitä, että tuhannet lapsiperheet elävät talousahdingossa nyky-Suomessa puhumattakaan muualla maailmassa ja monien varallisuus jatkaa hurjaa kasvuaan. Minun ja meidän kaikkien pitäisi lukea usein Vuorisaarna ja ottaa se vakavasti tai Matteuksen evankeliumin 25:31-46. Kateudesta älköön kukaan syyttäkö, sitä en koe.